Energiayhtiö Väre Oy on päivittänyt analyysinsa Olkiluoto 3:n vaikutuksesta sähkön hintaan. Kaksi vuotta sitten meille luvattiin, että uusi ydinvoimala romauttaa sähkön hinnan. Nyt on selvää, että näin ei käynyt – eikä voinutkaan käydä.
Olkiluoto 3:n vaikutus sähkön pörssihintaan on jäänyt vaatimattomaksi. Verollisena sen hintaa laskeva vaikutus on nykyään vain noin 1,3 senttiä kilowattitunnilta, kun vielä aiemmin uskottiin viiden sentin alennukseen.
Samaan aikaan tuulivoimaa rakennetaan valtavaa tahtia. Meille sanotaan, että ”rakennetaan tarpeeksi, niin aina tuulee jossain päin”. Tämä mantra on suoraan tuulivoimalobbareiden pelikirjasta, ja poliitikot toistavat sitä kuuliaisesti, ymmärtämättä asiaa lainkaan. Tosiasiassa tuuliolosuhteet eivät noudata kuntarajoja. Matalapaineet, korkeapaineet ja tuulettomat jaksot ovat usein koko Pohjois-Euroopan tai jopa koko Euroopan laajuisia. Faktojen seuraaminen tuulisähkön tuotantokäyrien ja tuulikarttojen kautta paljastaa karun totuuden. Meille sepitetään satuja, rahankiilto silmissä – eikä kukaan tunnu pysäyttävän tätä vääryyttä. Nämä on saatettava vastuuseen ja laitettava kuriin.
Tuulivoiman kustannukset eivät lopu rakentamiseen. Koska tuulivoima on täysin sääriippuvaista, sen rinnalle tarvitaan aina varavoimaa – tuplatuotanto on aina tuplainvestointi. Tämä tekee sähköjärjestelmästä kalliimman kuin koskaan. Vaikka Olkiluoto 3 tuottaa tasaista sähköä, se ei riitä kompensoimaan järjestelmän kasvavaa tehottomuutta. Lopputulos näkyy kuluttajan sähkölaskussa – ja se vain kasvaa.
Toinen vakava asia on se, mitä tuulivoima tekee luonnolle. Ympäristöhaitoista vaietaan. Kukaan ei puhu siitä, että tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa enemmän luontokatoa ja metsäkatoa kuin mikään muu teollisuudenala tällä hetkellä Suomessa. Elinympäristöt hävitetään jättimäisten betonijalkojen, teiden ja rakennusalueiden tieltä. Hiljaisuus tämän tuhon ympärillä on korviahuumaava.
Eikä siinä kaikki. Tuulivoimalat ovat kertakäyttöteollisuutta. Laitosten käyttöikä on lyhyt verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin. Turbiinien lavat eivät ole kierrätettäviä, ja purkamisesta syntyy valtavat jätemassat. Pelkkiä siipiä on tällä hetkellä jo niin paljon, että ne riittäisivät jonoksi Helsingistä Jyväskylään.
Nämä eivät ole vain virheitä – nämä ovat tietoisen harhaanjohtamisen ja lyhytnäköisen politiikan seurauksia. Meille on myyty halpaa vihreää sähköä, mutta todellisuudessa maksamme siitä kalliin hinnan – niin lompakolla, luonnolla kuin tulevaisuudellamme.
Sähkön hinnan nousu ei siis ole enää hetkellinen piikki – se on uusi normaali. Meille kerrotaan satuja vihreästä halpasähköstä, mutta todellisuudessa maksamme nyt enemmän kuin koskaan ennen. Eikä loppua näy.