Kun Ajatuspaja Alkio esitti Vihreä Aalto- ryhmässä hyvän kysymyksen, eli mikä on Keskustan vihreyttä ja suhde vihreisiin. Nyt on syytä heittää ideologiset näkemykset romukoppaan. Vihreys ei ole meille päälle liimattu iskulause, vaan todellisuutta, jossa eletään todellista elämää keskellä luontoa. Luontoyhteytemme on syntynyt luonnostaan, se on marjastusta, metsästystä, kalastusta, metsänhoitoa, viljelyä ja karjanhoitoa. Mielestäni Keskustan vihreys nojaa neljään sakaraan:
1. Tosiasia nro 1: Suomen koko ja mittakaava
Suomi on maailman valtioiden joukossa pieni tekijä – olematon, jos katsotaan globaalia mittakaavaa. Olemme EU:n sisälläkin marginaalinen tekijä. Mikään Suomessa tehty yksittäinen ratkaisu ei voi maailmaa pelastaa, mutta väärin tehtynä se voi tuhota oman luontomme ja elinolosuhteemme. Keskustalainen vihreys lähtee siitä, että suomalainen luonto ei saa joutua uhriksi symbolisille teoille, joilla ei ole maailmanlaajuisesti merkitystä.
2. Tosiasia nro 2: Arktisin maa
Suomi on maailman arktisin maa, ja tämä on muistettava kaikessa ympäristöpolitiikassa. Meillä on oltava kyky selviytyä kylmistä ja pitkäjaksoisista kausista, jolloin aurinko ei paista eikä tuuli puhalla – ja samalla myös vesivarannot voivat ehtyä. Keskustan vihreys tarkoittaa huoltovarmuutta: lämpöä koteihin, energiaa arkeen ja ruokaa pöytään myös vaikeissa oloissa. Arktinen todellisuus ohjaa meitä enemmän kuin globaalit trendit.
3. Murrosajan ympäristöuhat
Nykyinen murrosaika tuo valtavia ympäristöongelmia suoraan silmiemme eteen – niin etu- kuin takapihoille. Kaivosten ympäristöluvissa sallitaan vuodesta toiseen myrkkyjen päästöt vesistöihin ilman vaatimusta puhdistuksesta tai kierrätyksestä. Useiden päästölähteiden yhteisvaikutuksia ei arvioida, ja puhtaat vedet ovat uhattuina. Tuulivoiman massiiviset alueet ja niiden johtokäytävät aiheuttavat luontokatoa, hulevesiongelmia ja mikromuovien pääsyä luontoon – eikä myöskään betonijalkojen purku tai jäteongelma ole ratkaistu. Keskustan vihreys on sitä, että nämä ongelmat tunnistetaan eikä lakaista maton alle.
4. Suhde vihreyteen ja vihreään puolueeseen
Keskustan vihreys tarkoittaa, että suomalaiset kantavat vastuun suomalaisesta luonnosta – koska kukaan muu ei sitä tee. Työtä riittää: esimerkiksi Oulujoen, Iijoen ja Kemijoen vesistöissä raakkukannat tekevät hidasta kuolemaa, koska valtio ei ole vaatinut ekologista jatkumoa ja toimivia ohitusuomia.
Yhteistä vihreiden kanssa on tahto pysäyttää luontokato: ikihonkien suojelu, arvokkaiden metsäalueiden säilyttäminen, pehmeikkömaiden hakkuut vain talvella, ojien perkauskielto ja suojavyöhykkeet vesistöihin ovat kaikki linjauksia, jotka yhdistävät.
Erottavia tekijöitä taas ovat suhtautuminen metsänhoitoon, lihatalouteen, metsästykseen ja hysteeriseen ilmastoahdistukseen. Keskustan vihreys ei voi ohittaa huoltovarmuutta arktisessa maassa – se on meille elinehto ja menee ideologisen vihreyden edelle.
—
Yhteenveto
Keskustan vihreys on käytännönläheistä, arktiseen todellisuuteen perustuvaa ympäristövastuuta. Se ei ole ideologista kieltopolitiikkaa, vaan kokonaisuuden näkemistä: luonto, ihminen ja talous on sovitettava yhteen. Siksi Keskustan vihreys on eri asia kuin vihreiden puolueen vihreys – ja juuri siksi se on suomalaisen luonnon ja yhteiskunnan kannalta välttämätön.