Keskusta on ollut viime vuosina mukana tukemassa tuulivoiman nopeaa laajentamista Suomessa. Nyt alkaa kuitenkin olla perusteltua kysyä, onko politiikka ollut linjassa puolueen perusarvojen – maaseudun, luonnon ja vesistöjen puolustamisen – kanssa.
Monet tuulivoiman haitat kohdistuvat juuri niihin alueisiin, joissa Keskustan kannatus on vahvinta. Esimerkiksi Tornion tuulivoimahanke on herättänyt vastustusta Ruotsin puolella, koska sen todettiin aiheuttavan enemmän negatiivisia vaikutuksia Ruotsin kuin Suomen alueelle. Tämä kertoo jo itsessään siitä, miten hankkeita suunnitellaan ilman riittävää kokonaisarviointia.
Tuulivoiman kriittiset vaikutukset, jotka vaativat huomiota:
1. Luontokato ja metsien pirstoutuminen
Tuulivoima-alueet vaativat laajoja maapinta-aloja. Rakentaminen edellyttää mittavaa metsien hakkuuta, uusien teiden rakentamista ja maan kuorimista. Näin syntyy suuria yhtenäisiä alueita, jotka muuttuvat metsätalousalueista teollisiksi vyöhykkeiksi. Samalla häviävät arvokkaat elinympäristöt, riista-alueet ja maisemalliset arvot.
2. Hulevesiongelmat ja vesistöjen kuormitus
Kun metsäpohja kuoritaan ja alueelle rakennetaan teitä, kaapeleita ja tuulivoimaloita, luonnollinen vedenkierto häiriintyy. Pintavesien määrä kasvaa, ja mukaan kulkeutuu kiintoainesta ja ravinteita. Tämä johtaa vesistöjen sameutumiseen ja rehevöitymiseen – monin paikoin jopa värjääntymiseen ruskeaksi. Ongelmat näkyvät erityisesti pohjoisessa, missä maaperä on herkkä ja vesistöt läheisiä.
3. Verkon epävakaus ja fossiilisten lisääntyminen
Tuulivoima ei tuota tasaista sähköä, vaan riippuu sääolosuhteista. Esimerkiksi Saksassa ja Espanjassa uusiutuvan sähköntuotannon kasvu on johtanut siihen, että sähköverkon vakaus on heikentynyt ja fossiilisten käyttö on jouduttu palauttamaan turvaamaan huippukulutuksen hetkiä. Vastaava kehitys on mahdollista myös Suomessa ilman riittävää säätövoimaa.
4. Kasvavat verkkoinvestoinnit ja sähkön hinnannousu
Tuulivoima perustuu joustamattomaan eli sääriippuvaiseen sähköntuotantoon. Tämä tarkoittaa, että aina kun tuotanto ei vastaa kulutusta – esimerkiksi tyynellä, pilvisellä tai pimeällä säällä – tarvitaan varalle toinen, säädettävissä oleva tuotantomuoto. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jokaista rakennettua tuulivoimamegawattia kohden on oltava jossain valmiudessa toinen megawatti varavoimaa, usein fossiilista tai ydinvoimaa.
Tällainen kaksoisrakenteinen tuotantomalli johtaa pitkällä aikavälillä niin sanottuihin tuplainvestointeihin: investoidaan sekä uusiutuvaan tuotantoon että sen rinnalle tarvittavaan säätökapasiteettiin. Tämä lisää sähköjärjestelmän kustannuksia merkittävästi. Saksassa ja Espanjassa tämä on jo johtanut tilanteeseen, jossa sähköstä on tullut kallista, vaikka uusiutuvaa energiaa on rakennettu laajasti. Verkon vakauden turvaaminen maksaa – ja kustannukset siirtyvät lopulta kuluttajalle.
5. Uhkaskenaariot on otettava vastuullisesti huomioon
Suomessa ollaan sähköistämässä kiihtyvällä tahdilla niin liikennettä, lämmitystä kuin teollisuuttakin. Samalla muu maailma – mukaan lukien Euroopan suurvaltiot, Kanada ja US – tuottaa edelleen suuren osan lämpöenergiastaan fossiilisilla polttoaineilla, erityisesti maakaasulla. Tämä kehityssuunta herättää kysymyksiä erityisesti Suomen kaltaisessa maassa, jossa talviolosuhteet ovat maailman arktisimpia ja lämmönsaanti on kirjaimellisesti elinehto.
Onko riittävästi arvioitu niitä riskejä, joita liittyy koko yhteiskunnan sähköriippuvuuteen? Esimerkiksi -30 asteen pakkasella sähköverkon häiriöt – olivatpa ne seurausta verkon inertiavajeesta tai tarkoituksellisesta vahingonteosta – voivat katkaista sähkönsyötön laajoilta alueilta. Jos kyseessä on järjestelmällinen vahingoittaminen, sähkökatkot voivat kestää viikkoja. Tällöin seuraamukset eivät ole enää pelkkiä haittoja, vaan vakava uhka väestön selviytymiselle.
Nyky-yhteiskunnassa monilla ei ole enää käytössään puulämmitystä, varaavaa tulisijaa tai varastoitua ruokaa. Lämmityksen, ruoanvalmistuksen ja vedenjakelun sähköriippuvuus tekee kansalaisista haavoittuvia. Huoltovarmuuden näkökulmasta on ongelmallista, että jopa kokonaisia kaupunkeja ollaan siirtämässä täysin suorasähkölämmityksen varaan – vielä muutama vuosi sitten suorasähkö oli energiapoliittisesti ei-toivottu ratkaisu omakotitaloissakin.
Tällaiset skenaariot on otettava vakavasti osaksi huoltovarmuuden ja energiainfrastruktuurin suunnittelua. Energiapolitiikassa ei voida nojautua pelkästään keskivertopäivien ratkaisuihin, vaan varautuminen myös ääriolosuhteisiin on kansallinen velvollisuus.
—
Johtopäätös: linjan tarkastelun paikka
Keskustan ydintehtävä on ollut puolustaa maaseudun elinvoimaa, kansallista omistajuutta ja luonnon kestävää käyttöä. Siksi tuulivoimapolitiikan vaikutuksia on nyt tarkasteltava kriittisesti. Onko linja ollut kestävällä pohjalla, jos merkittävät ympäristöhaitat ja infrastruktuurimuutokset kohdistuvat juuri omiin kannattajiin?
Keskustan tulisi linjata, että:
Tuulivoimarakentaminen ei saa ohittaa paikallisten hyväksyntää.
Luontovaikutukset ja vesistöriskit on arvioitava tarkasti ennen kaavoitusta.
Energiapolitiikan tulee perustua toimitusvarmuuteen, ei ainoastaan uusiutuvan tuotannon määrään.
Verkkoinvestointien ja sähkön hinnan kasvun vaikutukset on huomioitava rehellisesti päätöksenteossa.
Keskustan on nyt tehtävä selväksi, seisooko se alueidensa asukkaiden ja luonnon rinnalla – vai jatkaako linjaa, jossa haitat ulkoistetaan ja hyödyt jäävät energiayhtiöiden ja kansallisten tavoitteiden tilastoihin.