Suomi ei kaadu pääoman puutteeseen vaan uskon puutteeseen itseensä. Meillä on varallisuus, luonnonrikkaudet ja osaaminen – mutta olemme antaneet ne muille. Eläkesijoituksemme rakentavat pilvenpiirtäjiä New Yorkiin ja satamia Aasiaan, mutta eivät suomalaisia kyliä, yrityksiä tai työpaikkoja.
Totuus on, että meiltä ei puutu rahaa – meiltä puuttuu henkinen pääoma. Usko siihen, että olemme itse oman onnemme seppiä. Norjalaiset nousivat 1970-luvulla ja päättivät: öljy kuuluu norjalaisille. He loivat rahaston, joka kantaa tuleville sukupolville asti. Me suomalaiset olemme samaan aikaan luovuttaneet metsiä, vesivoimaa ja kaivoksia – vieläpä ulkomaisten hyväksi – ja usein kiitellen.
On aika lopettaa kansallinen alemmuudentunto. On parempi, että valtio omistaa yhden menestyvän kaivoksen, joka tuo työtä ja turvaa tulevaisuutta, kuin että meillä on viisikymmentä kaivosta pilaamassa vesistöjä ja jättämässä jälkeensä vain konkurssin hajun.
Meidän on ymmärrettävä, että emme voi myydä lehmää ja sen jälkeen ostaa maitoa. Se tie vie vain köyhyyteen ja riippuvuuteen. Kansakunnan on katsottava kvartaalia pidemmälle – katsottava sata vuotta eteenpäin, kohti suomalaisuuden kohtaloa. Vastuullinen omistaminen tarkoittaa sitä, että lapsemme ja heidän lapsensa voivat vielä kiittää meitä siitä, mitä olemme jättäneet heille.
Nyt tarvitaan riittävä määrä ihmisiä, joilla on rohkeutta nousta johtamaan, kertoa kansamme kipupisteet ja esittää ratkaisut. Ratkaisut, jotka eivät välttämättä miellytä niitä, jotka ovat tottuneet hyötymään Suomesta suomalaisten kustannuksella. Näitä ratkaisuja tarvitaan, sillä ilman niitä Suomi jää vuokralaiseksi omalla maallaan.
Me olemme omavaltainen kansa, vaikka historia on meitä painanut alamaiseen rooliin. Nyt on hetki, jolloin suomalainen voi jälleen seistä suorana ja sanoa: tämä maa kuuluu meille.
1800-luvun lopulla pieni joukko sytytti kipinän, joka sytytti laajemman kansallisen innon ja synnytti lopulta Suomen valtion. Nyt sama kipinä voi leimahtaa uudelleen. Se ei synny kysymällä lupaa, eikä se synny kumartamalla ulospäin – se syntyy sisältä, rohkeudesta ja rakkaudesta tähän maahan.
Suomi nousee vielä. Ja se nousu alkaa nyt – meistä.