Me elämme täällä vain hetken. Jokaisella meistä on sama kohtalo – kerran lähdemme täältä. Mutta kysymys kuuluu: jätämmekö jälkeemme vain tyhjät ruudut ja selatut somefeedit, vai jotakin paljon suurempaa?
On helppo jäädä kiinni nykypäivän houkutuksiin. Taskussa värisee puhelin, ja joka päivä meitä syötetään lyhyillä dopamiinin piikeillä – videoilla, peleillä, hetkellisillä elämyksillä. Nautinnot ovat välittömiä, mutta katoavat sekunnissa. Samalla hormonitasomme, elämämme energia, on valunut yhä alemmas dopamiinin syövereihin. Siinä missä ennen perhe, rakkaus ja tulevaisuus loivat meissä pysyvän onnen – serotoniinin ihanuuden – nyt moni tyytyy vain välähdyksiin.
Mutta mikä antaa elämälle oikeasti tarkoituksen?
Lapsi tekee aikuisen. Lapsi tekee meistä vähemmän itsekkäitä, enemmän vastuullisia. Hän kääntää katseemme pois itsestämme toisiin. Siihen, että jonkun muun hyvinvointi menee oman edelle. Kun pieni ihminen ottaa ensiaskeliaan, elämän tarkoitusta ei tarvitse arvailla – se on kirkkaana edessäsi.
Ja vielä enemmän: lapsen kautta näet oman elämäsi jatkuvan. Omat kasvosi, hymysi, ehkä jopa omat eleesi siirtyvät uuteen sukupolveen. Kun harmaat hiukset nousevat ohimoille ja aurinko laskee elämäsi illassa, on olemassa joku, joka kantaa soihtua eteenpäin. Ehkä näet vielä lastenlapset, uuden sukupolven nousemassa – ja silloin tiedät, ettei elämäsi ollut turha.
Onko maailma paha paikka? On, mutta se on aina ollut sitä. Onko se myös ihmeellinen? Kyllä – enemmän kuin koskaan. Ihmiset ovat eläneet vaikeissa oloissa tuhansia vuosia ja silti uskaltaneet rakastaa, rakentaa ja synnyttää elämää. Jos he olisivat antaneet pelon hallita, emme olisi täällä.
Se on lopulta valinta:
-
Valitsemmeko lyhyen nautinnon ja merkityksettömyyden?
-
Vai valitsemmeko rakkauden, perheen ja elämän jatkumisen?
Koska todellisuudessa – mikään ei liikuttele ihmisen sydäntä niin syvästi, mikään ei rakenna niin pysyvää merkitystä, mikään ei tee meistä parempia – kuin rakas puoliso ja rakkaat lapset.
Tämä oli oma ääneni syntyvyyskeskusteluun – elämän puolesta.