Avoin kirje: Padottujen vesistöjen ennallistaminen ja kalatiestrategian uudistaminen

Vastaanottajat:
Ministeri Sari Essayah, Maa- ja metsätalousministeriö
Erityisasiantuntija Jouni Tammi, Maa- ja metsätalousministeriö
Ministeri Sari Multala, Ympäristö- ja ilmastoministeriö
Erityisasiantuntija Outi Ala-Honkola, Ympäristö- ja ilmastoministeriö


Arvoisat vastaanottajat,

Suomi on veden ja virtojen maa – mutta nykyään suurin osa maamme merkittävistä vesistöistä on padottu. Tämä on katkaissut vaelluskalojen luonnolliset elinkierrot ja heikentänyt virtavesien ekosysteemejä merkittävästi. Kansallinen kalatiestrategia on ollut tärkeä avaus vaelluskalakantojen elvyttämiseksi, mutta sen nykyinen toteutustapa ei vastaa ekologisia, oikeudellisia tai yhteiskunnallisia vaatimuksia, joita tilanne nyt edellyttää.

Vaikka Vaelluskalafoorumi on toiminut tärkeänä vuorovaikutusalustana, sen epävirallinen ja vapaamuotoinen luonne ei riitä strategiakokonaisuuden selkärangaksi. Vesivoimayhtiöiden osallistuminen strategiatoimintaan on ollut vahvaa, mutta niiden roolia on syytä tarkastella kriittisesti: ne eivät ole osoittaneet todellista tahtoa osallistua virtavesiluonnon palauttamiseen. Ei ole hyväksyttävää, että toimijat, joiden liiketoiminta perustuu padottuihin jokiin, ovat määrittämässä niitä strategioita, joilla vesistöjä pyritään palauttamaan luonnontilaan.

Strategiatyön tulee jatkossa olla:

  • riippumatonta ja asiantuntijavetoista,

  • perustua laajaan osallistavuuteen – mukaan lukien luonnonsuojelujärjestöt, vesistötoimijat ja paikalliset kalatalousalueet,

  • ja toteuttaa selkeää työnjakoa, jossa vesivoimayhtiöillä on vain lausunto- ja kuultavan sidosryhmän rooli, ei strategista suunnitteluvastuuta.

Tällä hetkellä Suomella on historiallinen mahdollisuus toimia:

  • EU:n ennallistamisasetus ja biodiversiteettitavoitteet luovat velvoitteen ja mahdollisuuden laajamittaiselle vesiluonnon palauttamiselle.

  • ELY-keskukset ja aluehallintovirastot ovat todenneet olosuhteiden muuttuneen: vaelluskalojen kulkuyhteyksien palauttaminen on nyt mahdollista ja välttämätöntä.

  • Uudet velvoitteet on annettu jo Kemijoelle ja Iijoelle – seuraavaksi vuorossa ovat Oulujoki, Kokemäenjoki ja muut suuret padotut vesistöt.

Vesistöjen ekosysteemien palauttaminen vaellusyhteyksillä on suoraan EU:n ennallistamisasetuksen mukaista ennallistamista. Asetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa myös sisävesissä – muun muassa palauttamalla joki- ja purouomia kohti luonnontilaa. Kalateiden rakentaminen, vaellusesteiden poistaminen ja virtaamien luonnonmukaistaminen ovat konkreettisia toimia, jotka tukevat vaelluskalojen elinkiertoa ja edistävät kansallista ennallistamissuunnitelmaa. Tämä tuo Suomelle mahdollisuuden vahvistaa paitsi luonnon monimuotoisuutta, myös vesistöjen virkistysarvoa ja ilmastokestävyyttä.

Pyydämme, että:

  1. Kalatiestrategia päivitetään vuonna 2025 vastaamaan muuttunutta tilannetta ja EU-lainsäädäntöä.

  2. Strategiatyö järjestetään osallistavana yhdyspintatoimintana, jossa asiantuntijat ja kansalaisyhteiskunta ovat keskiössä.

  3. Vesivoimayhtiöt asetetaan sidosryhmän rooliin, eivätkä ne ole osa strategista suunnittelua.

  4. Kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan sisällytetään padottujen virtavesien asteittainen palauttaminen ja vaellusyhteyksien ennallistaminen.

Luonnon monimuotoisuus, vaelluskalojen elpyminen ja yhteiskuntamme ekologinen vastuu edellyttävät selkeitä päätöksiä – ei kompromisseja, vaan suunnanmuutosta. Pyydämme teitä tarttumaan tilaisuuteen ja johtamaan tätä työtä määrätietoisesti.

Kunnioittaen,
Jaakko Räisänen
lohimies
p. 0400 169 947
jaakko.s.raisanen@gmail.com

📊 Tiivistelmä: padottujen ja vapaiden vesistöjen osuus Suomessa

Suomessa on lukuisia suuria vesistöalueita, joista merkittävä osa on padottu vesivoimatuotannon tarpeisiin. Laajan kartoituksen perusteella:

  • Padottujen vesistöalueiden yhteenlaskettu valuma-alueen pinta-ala: n. 237 000 km²

  • Vapaiden vesistöalueiden yhteenlaskettu valuma-alueen pinta-ala: n. 57 000 km²

  • Padottujen vesistöjen osuus koko valuma-alueesta: noin 80,6 %

  • Vapaiden vesistöjen osuus: noin 19,4 %

Padot estävät vaelluskalojen pääsyn lisääntymisalueille ja muuttavat virtavesien ekosysteemejä ratkaisevasti. Vain muutamassa merkittävässä joessa – kuten Tornionjoessa ja Simojoessa – on säilynyt luonnollinen vaellusyhteys mereltä latvoille.